Yö ei ollut järin kuuma ei sään eikä erotiikan puolesta, mutta viikonloppu oli siitä huolimatta kokemisen arvoinen.
Menomatkalla napsin kuvia maisemista, traktoreista ja tyylikkäistä ohituksista. Niitä kutostiellä riitti. Lähin kauppa oli pikkuinen Siwa, jonka pihalla oli hulppea kesätori eli yksi muori myymässä karjalanpiirakoita ja pikkutyttö kirppispöydän takana. 2-3 hengen leirimökkimme ilman mukavuuksia oli kokoluokkaa leikkimökki. Vanhemmiltani lainattu teltta sitten sitäkin isompi. Kyllä viisi teekkaria yhden teltan aina pystyyn saa, mutta kun porukan lähin kontakti kyseiseen telttaan on erään siinä nukkuminen 20 vuotta sitten ja iltakin oli ehtinyt jo hämärtyä, oli urakka yllättävän haastava. Hyvät unet siinä kuitenkin sai, lopulta.
Aamulla olin ensimmäisenä jalkeilla, joten kiersin aikani kuluksi Orilammen ympäri kulkevan kuntoradan. Nättiä oli. Metsästä lentoon lähtevät linnut aiheuttivat sydärin jos toisenkin, perhoset ja kukat olivat rauhallisempia. Söin mansi- ja mustikoita.
Sitten koitti odottamamme ohjelma. Terassibingoa pelasimme kolme kierrosta, se on kuulkaas hieno laji. Adrenaliini kohisi korvissa niin, että ylimääräistä lakupatukkapalkintoa tavoitellessa täytyi nopeuskisassa hieman taklata edelläni olevaa noin 12-vuotiasta paksua poikaa. Pääsin marginaalisella erolla ensimmäisenä tiskille, mutta reiluuden nimissä sai poikakin lakun. Onneksi niitä oli yksi ylimääräinen, en olisi ehkä suostunut luopumaan omastani.
Illalla olimme jo kahdeksalta odottamassa Mr. Lotharin esitystä parhailla paikoilla. Esityksen alkaessa parhaat paikat muuttuivat huonoimmiksi, kun tietäväisempi väkijoukko kansoitti lattian pöytämme ja esiintymislavan välissä. Me luulimme tulevamme erotiikkashowhun, mutta tulimmekin paikkakunnan ainoaan yökerhoon 13 kilometrin säteellä. Se on hienoa, miten tällaisessa paikassa ihmiset sulassa sovussa nuoresta vanhaan bilettävät niin kuin ei ikinä ennen.
En ole ehkä koskaan aiemmin kokenut Suomen maaseutua näin autenttisesti. Samalla sain huomata olevani niin kaupunkilainen kuin vain voi olla. Se mikä paikallisille on arkipäivää, on minulle eksoottista ja uskomatonta. Huomasin myös varman keinon tappaa keskustelu tanssilattialla maaseudun poikien kanssa. Olin pukenut mekkoni kanssa vyölaukun, koska käytännöllisyys ja hei ollaan retkellä, who cares.
Pojat: Toi on vähän siinä rajoilla.
Paula (kertoo mielestään hauskan vitsin): Yritin vaan soluttautua näihin maalaisiin.
Pojat: Aha.
Sunnuntaina satoi. Kotimatkalla pysähdyimme ravintola Känkkäränkkään nauttimaan jäätelökahvit. Matka sujui radio SuomiPopin tahtiin hoilaten. Hieno reissu.
