That's what I do

Siinä muutama otos taannoisesta pelistä Turkua vastaan, krediitit kuvista Juha Halmulle (kuvat 1 & 3) ja Marko Niemelälle! Ihan mahtavaa kun liigasta löytyy loistavia kuvaajia tallentamaan boutteja ja muita tapahtumia.

Mutta nyt meikäläinen kipittää inspiroitumaan junnumasterchefeistä, kotitekoiset jätskit on jo pakkasessa.

Lähdin pyjama päällä töihin

Paita - isän vanha

Farkkushortsit - leikattu vanhoista farkuista

Bootsit - Bianco

Leggingsit ja muovihelmet - ?

Olisikohan ollut torstain työasua tämä. Ihan veikeä yhdistelmä, vaikka paidan helma olisi kenties saanut olla aavistuksen pidempikin. Asusta ei sen enempää sanottavaa löydy mutta pakko vähän hehkuttaa huikeaa derbyviikonloppua, perjantaina oli tosi hauskat ketteryystreenit, eilen hävittiin niukasti Turun tytöille mutta pelattiin silti hyvin ja tänään sitten scrimmailtiin vielä pienellä porukalla. En malta odottaa lauantain kuvasaldoa, tänään julkaistu teaser allekirjoittaneesta ja Turun hurjasta Juissista oli jo niin mahtavaa settiä, hui!

Hei hei mitä kuuluu?

Hurjasti olisi mielessä isompaa ja pienempää blogattavaa, mutta kun viimeisen viikon aikana olen valveillaoloajastani viettänyt kotona sellaiset ehkä pari tuntia päivässä, niin jotenkin kummasti ei ole ehtinyt tähän koneelle hirveästi istahtamaan. Nyt ajattelin kuitenkin rykäistä tähän edes vähän kuvia ja kuulumisia, ensimmäiset neljä ovat tiistaisen pyörämatkan varrelta kun tappavan jätemäkitreenin jälkeen vielä poljin 17 kilometriä Malminkartanosta kotiin parin ylimääräisen mutkan kautta (kartat ovat yliarvostettuja), viimeinen taas on tämänpäiväiseltä ruoholahtiretkeltä.

En muista milloin viimeksi olisin nukkunut ilman herätyskelloa, mutta tänään aamu alkoi raukeasti puolilta päivin ja kotitekoiselle munakas-jogurtti-marjabrunssille nousimme J:n kanssa lopulta vasta yhden aikoihin. Iltapäivällä suuntasimme Kaapelitehtaalle katsomaan hienoja koneita, minkä jälkeen käppäilimme hetken ihanassa kanavanrannassa ja painelimme ruokakaupan kautta kotiin. Kuinka mahtavia ovatkaan tällaiset täysin aikatauluttomat päivät, jolloin voi tehdä mitä vain mieleen juolahtaa tai olla tekemättä mitään!

Eilen oli ensimmäinen scrimmage kesätauon jälkeen ja samalla Team Finlandin tryoutit. Huikeinta oli päästä hetkeksi jammaamaan TF:n riveihin, kun tryouttaajien piti harjoitella oman jammerin auttamista vähän heikompien jammaajien kanssa. Ihan heikko en kai kuitenkaan ole, koskapa sain kuulla pääseväni 8.9. pelaamaan B-tiimin riveissä, jes!

Torstaina olimme J:n vanhempien luona Nurmijärvellä poimimassa marjoja, mansikoita en tänä vuonna pakkaseen saanut mutta talvella herkutellaankin sitten punaherukoilla. Keskiviikkona kävimme katsomassa vihdoinkin Batmanin, sille tahdon omistaa ihan oman postauksensa mutta sanottakoon että oli h y v ä. Tiistaina oli sitten tosiaan ne tappotreenit, ja maanantaista en muista mitä silloin tein olin myöhään töissä aamuisen lääkärikäynnin takia ja kävin ostamassa 45 minuutin suuhygienistin vastaanotolla koetun kärsimyksen innoittamana sähköhamamsharjan ja uutta hammastahnaa.

Noin, nyt olette taas kärryillä elämässäni, toivotaan että ensi viikolta löytyisi taas vähän enemmän aikaa blogillekin.

Vammagalleria

Huikean Kamikaze Kittenin bootcampin saldona oli mahtavien oivallusten ja loistavien drillien lisäksi iso kasa iholle tallentuneita tuliaisia. Ei välttämättä derbyn paras puoli, mutta ovathan ne komeat mustelmat tavallaan aika siistejä. Sen verran täytyy kyllä tunnustaa, että tuo reiden muhkura on alunperin jo tiistaisten treenien perua, mutta sen verran uutta osumaa se otti bootcampin aikana, että ansaitsee päästä joukkoon. Polven naarmut sen sijaan eivät ole ollenkaan derbyradalta peräisin mutta hyvin paljon bootcampin ansiota kuitenkin. Painelin nimittäin tämänpäiväisen neljän tunnin session jälkeen jalat treenistä huterina bussille sellaista kyytiä, että onnistuin vetämään turvalleni portaikossa. Aikani siinä steppailin tasapainoa hakien kunnes maan vetovoima vei voiton ja lysähdin treenikassini kanssa ylimmälle askelmalle pitkin pituuttani. Yhtäaikaa nauraen ja kivusta irvistellen keräilin sitten itseni ja jatkoin matkaa Kamppiin, jossa sain todeta ettei sellaista bussia ollutkaan, johon niin kovasti olin kiiruhtavinani. No, aina ei voi voittaa.

(Säästin teitä järkytykseltä sen verran että muutin kuvat mustavalkoisiksi. Jokainen voi toki mielessään kuvitella nämä samat violetinkellansinisenkirjavina.)

Lenkinjälkeisiä terveisiä

1. Punanaamainen lenkkeilijätär.

2. Suihkunraikas hapsutukka.

Minä kun en teitä voi kauhistuttaa ilahduttaa meikittömillä paljastuskuvilla että tältä mää nyt sitten ihan oikeasti näytän, kun kerta normaaleissakin kuvissa nassu on putipuhdas, niin laitetaan nyt sitten edes tällaisia vähän epätäydellisempiä kuvia. Vaikka toki näistäkin valitsin parhaimmat, sellaiset joissa näytän kuitenkin ihan söpöltä ja vain sopivasti räjähtäneeltä.

Kukapa sitä ihan oikeasti rumia kuvia (joita ainakin allekirjoittaneesta on paljon) haluaisi nettiin jokaisen töllisteltäväksi laittaa.

Mutta asiaan, eli liikuntaan. Tai liikkumattomuuteen. Oikeilla urheilijoilla kai on kisakauden ulkopuolella jakso nimeltä peruskuntokausi. Peruskuntokaudella keskitytään ylläpitämään ja parantamaan hapenottokykyä, lihaskuntoa ja kaikkea sitä pohjaa, jota varsinaisen lajin harrastaminen (tai ammattilaisuus) vaatii. Meillä derbyssä on kesäloma. Kesäloman aikana ei kuitenkaan suinkaan ole tarkoitus maata sohvalla ja kiskoa herkkuja kaksin käsin, jotta treeneihin palaaminen syksymmällä sujuisi mahdollisimman kivuliaasti ja raskaasti ja saisi tuntea aloittavansa koko lajin taas ihan nollasta. Kesäloma tarkoittaa lomaa luistelutreeneistä mutta mielellään ihan hitonmoista aherrusta muun treenin saralla nyt kun kerrankin on aikaa. Niinpä minäkin alkukesästä suunnittelin innoissani huipputehokasta harjoitteluohjelmaa lomakuukaudeksi. Juoksisin pitkiä lenkkejä ja intervallitreenejä, rullaluistelisin inlineilla pitkiä retkiä, kävisin ehkä uimassa ja salilla nyt ainakin, pyöräilisin, tekisin lihaskuntoa ja suunnilleen pomppisin yhdellä jalalla maratonin joka toinen päivä.

En ole tehnyt niin.

Sen sijaan olen pyöräillyt töihin sen ollessa mahdollista (noin kolme kertaa viikossa, mitättömät viisi kilometriä suuntaansa), leikannut maalla nurmikon (se oli iso ja tuli hiki), seissyt stadikalla (6-7 tuntia putkeen, kylmästä täristen) sekä käynyt kerran rullaluistelemassa (enemmän leppoisasti kuin tehokkaasti) ja tehnyt kahdesti yhdistetyn lenkki-lihaskuntotreenin (tehokkaasti).

Onhan sekin sentään jo jotain.

Poden silti liikkumattomuudestani huonoa omaatuntoa ja harmistun jo etukäteen siitä, etten kauden alkaessa tulekaan olemaan se kaavailemani kuntoihme, joka juoksee Cooperin testissä neljä kilometriä ja punnertaa yhdellä kädellä sata kertaa. Lomaa on toki jäljellä vielä kolme viikkoa, mutta kun viikonloput ovat täyteen buukattuja ja töiden jälkeen olo vähintäänkin saamaton, ei kuntoiluni todennäköisesti tästä tule petraantumaan.

No, syksyllä sitten.

Derbyvaimoni Joy ♥

Menin tänään naimisiin. Onneksi derbyliitto ei sodi moniavioisuussäädöksiä vastaan.

Kosin derbyvaimoani Joyta epäsuorasti facebookissa. ("Haluaisin ehkä Joysta mun vaimon, kun se on niin söpö.") Sen mielestä se oli romanttista.

Match made in heaven.

Morsiamet siellä jotain höpsöttelevät.

Sen lisäksi että Joy on hurjan suloinen, se on myös loistojammeri. Pelataan tosin melkein aina vastakkaisissa joukkueissa, eli ollaan vähän niin kuin Romeo ja Julia.

Sillä erotuksella, että meidän ei tarvinnut kuolla rakkauden tähden.

Joy pelkää ilmapalloja ja tulta. Lisäksi se seurustelee teekkarin kanssa, inhoaa uudenvuoden juhlintaa ja tahtoo aina olla ajoissa.

Harvan ihmisen kanssa jutellessa tulee yhtä monta kertaa fiilis ihan niin kuin minä.

Ihana rakkauden apostolimme Nykänen (huomaa pelinumero eilisen scrimmagen jäljiltä) vihki meidät virallisen derbyhääkaavan mukaan. Lupasimme esimerkiksi fanittaa ja tukea toisiamme sekä tarjota pelikentällä kovimmat hitit, jos pelaamme vastakkain.

Täältä voi lukea lisää derbyvaimouden syvimmästä olemuksesta.

Seremonian loppu oli serpentiinintäyteinen.

Joy liikuttuu suurella vaivalla H&M:stä hankkimastani sormusriipuksesta. Sormus löytyi kultaisesta korusetistä, mutta koska Joy on mielestäni enemmän hopeaihminen, heittäydyin romanttiseksi ja hankin itselleni kultaisen setin, jonka sormuksen vaihdoin Joyn hopeiseen ketjuun ja otin itse tilalle hopeisen lukon Joyn setistä.

Herkkää.

Yleisö oli haltioitunutta ja varsin suurilukuista, koska näppärästi ujutimme hääseremonian liigakokouksen yhteyteen. Kiitos vieraille, ilman teidän tukeanne tämä liitto ei olisi ollut mahdollinen!

Ja siinä kaunis vaimoni Joy poistuu paikalta jonkun serpentiiniin kääriytyneen muulin kanssa.

(Kuvista krediitit Markolle, joka ne auliisti mun pikkupokkarillani napsi!)

PS. Toivottavasti ihmiset eivät pahastu esiintymisestään täällä. Jos joku jotakin otosta erityisesti paheksuu, niin ilmoittakoon nyt tai vaietkoon iäksi.

Derbyntäyteinen kesäpäivä

Ei näillä ehkä vuoden urheilukuvaajan titteliä voiteta, mutta on ne silti ihan kivoja kuvia.

Eilen miteltiin siis roller derbyn Helsingin herruudesta, kun meidän tytöt kohtasivat Kallion hurjat sateenkaarirullaajat. Lämppärinä toimi maakuntien taisto, jossa Turpere voitti suhteellisen ylivoimaisesti Lahdistoliiton. Toinen peli olikin sitten huomattavasti tasaisempi, mutta päättyi lopulta Hördiksen niukkaan 187-152 voittoon. Hyvä me!

Alice in Derbyland

Minä rakastan kaikkia mun ihania derbytyttöjä ihan hulluna, ne on mahtavia ihmisiä kaikki. Joskus mä vain tunnen olevani siinä porukassa vähän erilainen.

Stereotyyppinen roller girl voisi näyttää vaikkapa tältä:

...ja sitten olen minä. Umpihetero konservatiivinen porvari. Se tyttö, joka ei allekirjoita turkistarhausta vastustavaa kansalaisaloitetta. Emansipoitunut sovinisti. Wannabemuotibloggari. Leimaton ja reiätön. Tyyppi, joka ei kuuntele musiikkia ja viettää lauantai-illat mieluummin kotisohvalla kuin bilettämässä. Kulturelli kulinaristi. Kaikin puolin kiltti ja kunnollinen. Se, joka paheksuu kaikkea yhteiskuntaa rappioittavaa. Tyttö, joka on ollut kerran elämässään humalassa ja jonka villein hiusvärikokeilu oli omien hiusten väriset raidat.

Mutta koska minä olen juuri opetellut suvaitsemaan ja stereotyyppiset derbytytöt ovat kaiken suvaitsevia ihan luonnostaan, se ei haittaa. Me vain ollaan ihania ja rakastetaan toisiamme ja kerrotaan levottomia juttuja meidän facebook-ryhmässä ja korkeintaan joskus vähän liimataan purkkaa jonkun ilkeen tyypin tukkaan. Mutta se on todennäköisesti joku vastustaja, koska meidän liigassa ei ole ilkeitä tyyppejä.

It's a bunny rabbit! (Is it?)

Tänään löysin kaupasta "kaniinin muotoisia" ilmapalloja. Kamppiin avattu Tiger on muutenkin jännä paikka. Myymälästä löytyy mitä tahansa boksereista mausteisiin ja muistikortinlukijoista kynsilakkoihin. Keksi mikä tahansa esine, ja sellainen todennäköisesti löytyy Tigeristä. Luultavasti myös aika monta sellaista esinettä, minkä olemassaolosta et ole aikaisemmin edes tiennyt. Ja tämä kaikki on vielä äärimmäisen halpaa.

Tänään olen lisäksi päässyt pätemään oikein urakalla ensin töissä ja sitten uusien fresareiden sääntölukupiirissä Ruttopuistossa. Ja kun en kerta taida olla asiaa tämän blogin puolella aiemmin maininnut, niin selvennettäköön että fresari on lyhenne sanasta freshmeat, joka tässä yhteydessä tarkoittaa aloittelevaa roller derbyn harrastajaa. Itsehän olen jo äärimmäisen kokenut vaneri a.k.a. nevari a.k.a. näitä pikkuisia edeltävän fresarikurssin käynyt. Nappasin tuon säännöistä kiinnostuneen miehenkin mukaani tueksi ja turvaksi, mutta itse olin niin reippaasti äänessä, ettei toinen saanut juuri suunvuoroa. Olisi se varmaan korjannut, jos olisin ihan luikuria lasketellut.

Huomenna on edessä saldovapaa, eli hiki päässä koodin kommentoimista ja erikoistyöraportin kirjoittamista. Deadline on kuun lopussa ja tekstiä olisi kai syytä saada aikaiseksi ihan reippaasti. Onneksi kirjoittaminen luonnistuu meikäläiseltä yleensä melkoisen näppärästi. Huomenna luultavasti myös parin blogipostauksen verran siinä raportoinnin lomassa...