Maksihameinen merimies

Raitapaita - Only

Hame - Äidin vanha

Korkkarit - Vagabond

Tänään oli taas todellista vintagea päällä. Eilen vanhempien luona kyläillessäni pengottiin vähän äidin vaatevarastoja, ja sieltähän löytyi muutamakin asia omaan vaatekaappiin sijoitettavaksi. Tämä hame korvannee haaveissani olleen trikoisen midi-/maksihameen, sen verran mukava tuo on kaikessa liehuvuudessaan kovasta kankaasta huolimatta. Suunnitelmissani olisi mahdollisesti vielä liukuvärjätä hamonen mutta saa nähdä uskallanko, se on nimittäin aika kiva valkoisenakin ja pelkään värjäyskokeilujeni pilaavan koko hameen. Tähän asuun olisin halunnut yhdistää jotkut conversenkaltaiset varsitennarit (itseasiassa sovitinkin yksiä varsin kivoja mutta olen määrännyt itseni taas vaihteeksi shoppailukieltoon syyskuuhun asti) mutta rajallinen kenkävalikoima ajoi korkkareihin. Muuten hyvä, mutta kun päivä venyi yli 12-tuntiseksi, niin kotimatka taittuikin sitten paljain jaloin. Koko komeuden olisi kruunannut ohut punavalkoinen huivi, kenties merihenkisesti kuvioitu, mutta tyytyminen oli ruorikaulakoruun. No, hyvä sekin.

Lepakoiden ruumista hallitsee voimakas ylävartalo

Minut on melkoisen tehokkaasti tutustutettu Gotham Cityyn jo pienestä pitäen. Vaikka tavallaan pidänkin lapsuuteni Batman-leffoja niinä Ainoina Oikeina, olen näistä uudemmistakin tykännyt hulluna. (Paitsi siitä missä Arnold Schwarzenegger on Jäämies, mutta se jätettäköön omaan arvoonsa.) Ihan erilainen fiilishän näissä uusissa -ja nyt puhun siis kolmikosta Batman Begins, The Dark Knight sekä The Dark Knight Rises- on, jotenkin enemmän toimintaelokuva- kuin varsinaisesti batmanmainen, mutta mitäpä vikaa olisi hyvin tehdyssä toimintaelokuvassa. Ja sellainen todellakin oli saagan päätösosa.

The Dark Knight Rises sisälsi jälkikäteen ajateltuna melkoisen paljon elementtejä vanhan koulukunnan Batmanin paluu -leffasta, mutta miltään väkisin kokoonkyhätyltä remakelta se ei missään nimessä tuntunut. Elokuvan kaikki 165 minuuttia olivat erittäinkin katsomisen arvoisia, kirvoittivat kasvoille niin hymyn kuin kyyneleetkin ja tarjosivat varsin viihdyttävän elämyksen. En tiedä, kumpi on leffassa parempi fiilis, se kun jokin varovasti aavistelemasi ja odottamasi yllätys lopulta toteutuu, vaiko se, että tapahtuu jotain täysin odottamatonta. Uusin Batman tarjosi joka tapauksessa kiitettävän paljon molempia näistä. Ja se loppu, se oli täydellinen. Ah.

Vaikka itsekin olen näyttelemistä harrastanut enemmän tai vähemmän aktiivisesti koulunäytelmistä alkaen, en oikein ikinä osaa arvioida elokuvien näyttelijäsuorituksia. En edes tunne ketään näyttelijöitä. Sen voin tästä elokuvasta sanoa, että Kolmas kivi auringosta -sarjan pikku Tommy pärjäsi oikein hyvin nuorena poliisina, vaikka olinkin häritsevän jumissa nuorukaisen itselleni tutuimmassa roolissa. Itse Lepakkomies oli hyvä tietysti ja Alfred nyt on vain ihana. Elokuvan naisetkin olivat ihan ookoo, vaikka Kissanaisen roolin olisin kenties sittenkin antanut jollekin muulle. Vaatii kyllä aika huonoa näyttelijäkaartia, että minä jonkun roolisuorituksesta jotenkin häiriintyisin, mutta toisaalta en todella hyvistäkään näyttelijöistä sen suuremmin häikäisty. Perushyvä siis tämäkin kokoonpano, kaiketi.

Seuraavaksi tahtoisinkin sitten vetäistä läpi kunnon Batman-maratonin ihan sieltä Tim Burtonin Batmanista näihin tämän vuosituhannen leffoihin asti. Ehkä Jäämieskin ansaitsisi uuden mahdollisuuden?

(Batman-logo täältä ja otsikon lepakkofakta Wikipediasta.)

Töpöhäntä

 Neule - H&M

Nahkahousut - KappAhl

Toppi - Vila

Kengät - Vagabond

Tässä asussa ei mitään erityisen ihmeellistä ole, varsinkaan kun en kuvannut väärinpäin puettua neuletta selkäpuolelta, jossa siis on suhteellisen syvä v-kaula-aukko. Tykkäsin kuitenkin pehmeän neuleen ja nahan yhdistelmästä sekä väripilkkuina toimivista kengistä (jotka muuten mätsäsivät huuliin vielä aamulla, mutta en enää iltapäivällä lisännyt väriä ettei pussailu J:n kanssa estyisi), tekee meikätytölle hyvää välillä harrastaa tällaisia yksinkertaisempiakin kokonaisuuksia. Tosin note to self: ensi kerralla älä pue tiukan neuleen alle tuubitoppia, kivasti rutistuu neule tuosta tissien yläpuolelta. Ja hei: hiukset kiinni! Sain näihin pikkuisen töpöponnarin aikaiseksi, ihan veikeähän tuo on. Vähän kyllä houkuttelee syksymmällä leikata lyhemmiksi taas sen sijaan että tässä taas pari vuotta kasvattelen, we'll see...

Hei hei mitä kuuluu?

Hurjasti olisi mielessä isompaa ja pienempää blogattavaa, mutta kun viimeisen viikon aikana olen valveillaoloajastani viettänyt kotona sellaiset ehkä pari tuntia päivässä, niin jotenkin kummasti ei ole ehtinyt tähän koneelle hirveästi istahtamaan. Nyt ajattelin kuitenkin rykäistä tähän edes vähän kuvia ja kuulumisia, ensimmäiset neljä ovat tiistaisen pyörämatkan varrelta kun tappavan jätemäkitreenin jälkeen vielä poljin 17 kilometriä Malminkartanosta kotiin parin ylimääräisen mutkan kautta (kartat ovat yliarvostettuja), viimeinen taas on tämänpäiväiseltä ruoholahtiretkeltä.

En muista milloin viimeksi olisin nukkunut ilman herätyskelloa, mutta tänään aamu alkoi raukeasti puolilta päivin ja kotitekoiselle munakas-jogurtti-marjabrunssille nousimme J:n kanssa lopulta vasta yhden aikoihin. Iltapäivällä suuntasimme Kaapelitehtaalle katsomaan hienoja koneita, minkä jälkeen käppäilimme hetken ihanassa kanavanrannassa ja painelimme ruokakaupan kautta kotiin. Kuinka mahtavia ovatkaan tällaiset täysin aikatauluttomat päivät, jolloin voi tehdä mitä vain mieleen juolahtaa tai olla tekemättä mitään!

Eilen oli ensimmäinen scrimmage kesätauon jälkeen ja samalla Team Finlandin tryoutit. Huikeinta oli päästä hetkeksi jammaamaan TF:n riveihin, kun tryouttaajien piti harjoitella oman jammerin auttamista vähän heikompien jammaajien kanssa. Ihan heikko en kai kuitenkaan ole, koskapa sain kuulla pääseväni 8.9. pelaamaan B-tiimin riveissä, jes!

Torstaina olimme J:n vanhempien luona Nurmijärvellä poimimassa marjoja, mansikoita en tänä vuonna pakkaseen saanut mutta talvella herkutellaankin sitten punaherukoilla. Keskiviikkona kävimme katsomassa vihdoinkin Batmanin, sille tahdon omistaa ihan oman postauksensa mutta sanottakoon että oli h y v ä. Tiistaina oli sitten tosiaan ne tappotreenit, ja maanantaista en muista mitä silloin tein olin myöhään töissä aamuisen lääkärikäynnin takia ja kävin ostamassa 45 minuutin suuhygienistin vastaanotolla koetun kärsimyksen innoittamana sähköhamamsharjan ja uutta hammastahnaa.

Noin, nyt olette taas kärryillä elämässäni, toivotaan että ensi viikolta löytyisi taas vähän enemmän aikaa blogillekin.

Siniharmaa asu

Neule - Ctrl

Paita - Vila

Hame - Monki

Huivi - Gina Tricot

Vyö - H&M

Kengät - Bullboxer (Stockmann)

(Olen ehkä aiemmin huijannut noiden kenkien olevan Biancosta, no eivät ole.)

Kuva-arkistoista löytyi yksi muistikortille ikuistunut päivän asu. En pitänyt tuota minään mestariteoksena siihen pukeutessani, mutta näissä kuvissa näyttää kyllä yllättävänkin kivalta. Se on tosin osaksi tuon ihanan pörröreuhkani ansiota, kovasti harkitsen sen pitämistä lyhyenä jatkossakin tai ainakin vielä vähän pidempään.

Tänä viikonloppuna olen muuten mustelmien keräämisen lisäksi nauttinut kauan kaivatuista kesäsäistä lähirannoissa hengailun merkeissä; eilen kävin yksinäni parin tunnin retkellä ja tänään J:n kanssa täytimme vatsamme Café Mellstenin fajitas-buffassa ja istuskelimme rantakallioilla tovin jos toisenkin. Mellstenin rannan ja venesataman ympäristössä on jotenkin Espooksi harvinaisen kansainvälinen fiilis, sellainen etelä-eurooppalainen rantakatu -tyyppinen.

Vammagalleria

Huikean Kamikaze Kittenin bootcampin saldona oli mahtavien oivallusten ja loistavien drillien lisäksi iso kasa iholle tallentuneita tuliaisia. Ei välttämättä derbyn paras puoli, mutta ovathan ne komeat mustelmat tavallaan aika siistejä. Sen verran täytyy kyllä tunnustaa, että tuo reiden muhkura on alunperin jo tiistaisten treenien perua, mutta sen verran uutta osumaa se otti bootcampin aikana, että ansaitsee päästä joukkoon. Polven naarmut sen sijaan eivät ole ollenkaan derbyradalta peräisin mutta hyvin paljon bootcampin ansiota kuitenkin. Painelin nimittäin tämänpäiväisen neljän tunnin session jälkeen jalat treenistä huterina bussille sellaista kyytiä, että onnistuin vetämään turvalleni portaikossa. Aikani siinä steppailin tasapainoa hakien kunnes maan vetovoima vei voiton ja lysähdin treenikassini kanssa ylimmälle askelmalle pitkin pituuttani. Yhtäaikaa nauraen ja kivusta irvistellen keräilin sitten itseni ja jatkoin matkaa Kamppiin, jossa sain todeta ettei sellaista bussia ollutkaan, johon niin kovasti olin kiiruhtavinani. No, aina ei voi voittaa.

(Säästin teitä järkytykseltä sen verran että muutin kuvat mustavalkoisiksi. Jokainen voi toki mielessään kuvitella nämä samat violetinkellansinisenkirjavina.)

7 x Paula

Mansi- ja mustikat -blogin Marjo haastoi minut kertomaan seitsemään faktaa itsestäni. Pikkuisen blogirääpäleeni ensimmäinen haaste, mahtavaa! Haasteen säännöthän kaikessa virallisuudessaan kuuluvat seuraavasti:

1. Nominate 15 fellow bloggers.
2. Inform the bloggers of their nominations.
3. Share 7 random facts about yourself.
4. Thank the blogger who nominated you.
5. Add the Versatile Blogger Award picture to your blog post.

Koska kaikki ovat tämän varmaankin jo saaneet enkä tykkää haasteiden laittamisesta eteenpäin lähes tuntemattomille bloggareille eikä kukaan tietääkseni vastannut edelliseenkään haasteeseen, jonka uskaltauduin muille jakamaan, jätän ykköskohdan väliin. Anteeksi.

Lempijuomani on vesi ja voisin hyvin juoda loppuelämäni pelkkää sitä. Rakastan väittelemistä ja saatan siksi olla välillä aika rasittava keskustelukumppani. En ole koskaan ollut treffeillä niin että en jo tuntisi poikaa hyvin, eli en ole ikinä deittaillut ketään.

Hyvät käytöstavat ovat minulle todella tärkeitä ja kiehun sisäisesti esimerkiksi aina kun edellä kulkeva ei pidä ovea auki perässään tuleville. Minun piti muutama vuosi sitten olla kuusi viikkoa aupairina Italiassa, mutta koti-ikävä yllätti ja palasin kotiin jo kahden viikon jälkeen.

Pienenä kadotin ponin nimeltä Koiraoviheo ja olen vähän ikävöinyt sitä siitä lähtien. (Vähän aikaa sitten onnistuin löytämään sen kaksosen Internetin syövereistä ja tunsin olevani jo hieman lähempänä menetettyä ystävääni.) Mahdun vielä kuudennen luokan kevätjuhlamekkooni ja päivittäisessä käytössäni on ainakin yhdet yläasteella ostamani alushousut.