Paita - Vila
Hame - äidin vanha
Huivi - saatu kiitokseksi vapaaehtoistyöstä
Kengät - Vagabond
Siinä maanantain asua, joka päälläni olin töissä, julkaisin kiltalehden uusimman numeron ja illastin hääpäivän kunniaksi. Puhutaanko hetki mun viikko-ohjelmasta? Aloitetaan siitä, että en muista koska olisin viimeksi mennyt töistä suoraan kotiin niin, että sieltä ei olisi saman päivän aikana tarvinnut enää mihinkään lähteä. Maanantain ohjelma jo tulikin selväksi, poissa kotoa tuli vietettyä sellaiset 13 tuntia. Eilen olin töissä viiteen ja sen jälkeen lähdin eväskaupan kautta treeneihin, joista pääsin kotiin iltaysin aikoihin. Tänään vuorossa oli töitä ja kiltalehden rastin pitämistä phukseille, harvinaisen lyhyt reilun 11 tunnin rupeama siis. Huomenna ei tiedossa ole töiden jälkeen mitään, joten pääsen nauttimaan sellaisesta harvinaisesta luksuksesta kuin pyykinpesu. Jos lattiat ehtisin pölymopata, niin olisin iloinen. Perjantaina ehdin töiden jälkeen tehdä pikaisen pyrähdyksen kotiin ennen treeneihin kiitämistä, lauantai menee derbyä pelaillessa (ensimmäistä kertaa B-tiimissä!) ja sunnuntain treenitkin lohkaisevat päivästä matkoineen useamman tunnin. Missäköhän välissä sitä ehtisi vaikkapa lukea jotain muuta kuin mainoksia aamupalalla tai kokata ihan oikeaa ruokaa? Ja missä vaiheessa tää nyt sattuu olemaan tällainen vähän kiireisempi viikko muuttui jokaviikkoiseksi totuudeksi?
Ei mua tämä tilanne varsinaisesti mitenkään stressaa, olenhan tottunut haalimaan kalenterini täyteen, mutta olisihan se välillä ehkä kiva ihan vain rentoutua kotisohvallakin. Viettää aikaa J:n kanssa, lueskella yhteiseksi hääpäivälahjaksi ostettuja Aku Ankka -kirjoja, käydä kävelyllä. Jos nyt edes enää osaan vain lojua sohvalla ilman että mielessä pyörivät koko ajan asiat, joita pitäisi tehdä. Harjoittelu kai tässäkin asiassa tekisi mestarin, mutta kuinkas harjoittelet kun ensin pitää hoitaa ne kaikki velvollisuudet. No, ehkä joululomalla ehdin levätä (ellen sitten stressaa silloin dippani valmistumista).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti