Seilori

Raitapaita - Only

Farkkushortsit - itseleikatut

Vyö - H&M

Lätsä - Warehouse (en jaksa käydä katsomassa merkkiä, joku mahdollisimman halpa hätävara parin vuoden takaa)

Sandaalit - Vagabond

Laukku - Rooman lentokenttä

Aina silloin tällöin onnistun houkuttelemaan J:n kameran taakse. Tyypin kärsivällisyys kestää yleensä parin kuvan verran, mutta onnistumisprosentti on onneksi huimasti korkeampi kuin itselaukaisijalla räpsityissä sarjoissa. Millä keinoin te kaikki muut bloggarit oikein saatte kanssaeläjänne leikkimään paparazzia?

Diggailen asussa erityisesti pitkähihaisen paidan ja varomisestani huolimatta aavistuksen liian lyhyiksi pätkäisemieni shortsien kombosta. Minipökätkään eivät näytä niin härskeiltä, kun kaverina on jotain peittävämpää. Ja noita hiuksia nyt ei voi kuin rakastaa, vieläkin.

Tänään meikäläisellä on muuten kesän eka ihan puhdas vapaapäivä, mikä selittääkin sitten tuon ulkona vallitsevan kauniin kesäisen sään. Niin että olkaa hyvä vaan kaikki muutkin lomalaiset. Kesän eka vapaa on myös miltei vika, huomenna nimittäin alkavat EM-kisatohinat ja seuraavaksi lomailenkin sitten heinäkuun loppupuolella viikon, josta suurin osa kuluu Prahassa. Ei mitään valittamista tosin siinäkään, Prahasta olen haaveillut jo ikuisuuden ja vihdoinkin nyt sinne päästään!

Juhannus

Kukkaloistoa. Vastaleikatun ruohon tuoksu (itse leikkasin). Alpakoita.

Rentoutumista kirjojen parissa. Nukkumista kellon ympäri. Vatsan täyttämistä lempikokkieni tuotoksilla.

Kesän ensimmäiset herneet. Juhannusyön auringonlasku (pikaisesti futispelin jälkeen kuvattuna). Piirustelua pitkästä aikaa.

Veneretki saareen. Miltei umpimetsässä tarpomista. Sateessa kastumista. Lämmin sauna.

Parhaimmat ihmiset.

Mä maalaispoika oon

Kauluspaita - Vila

Farkkushortsit - Itseleikatut

Henkselit, hattu ja huivi - H&M

Kengät - Vagabond

Lotan mielestä näytin veikeältä maajussilta. Heinänkorsi vain puuttuu suusta. Siinä sitten vihellellen kulkisin pellonpiennarta pitkin, nostaisin hattua vastaantulijoille ja paukuttelisin henkseleitäni. Notta on ilimoja pirelly. Heinä kasvaa ja lehemät poikii.

Itse visioin itseni ennemmin Pariisin kaduille sipsuttelemaan patonki laukusta kurkistaen. Kaikki olisi très bien ja chique. Pysähtyisin katukahvilaan nauttimaan café au laitin ja kuuntelisin jostain kantautuvaa kitaransoittoa. Soittajapojalla olisi iso kiharapehko ja iloiset silmät.

...ei mutta kylä mää tairan sittenkin kallistua tuohonnaa ensimmäiseen vaihtoehtoon, keskikesän juhula ja kaikki.

(Tässä vielä todistusaineistoa siitä, miltä tämä chique maajussi ihan oikeasti näyttää tuolla painellessaan:)

Tavaraa piisaa!

...ja sitten haluaisin vielä jakaa kanssanne karun kohtalon, johon ensimmäisessä harkitsemassani kuvauspaikassa ajauduin:

Yök!

Onneksi sain ällön purkan hierottua lopulta nurmikkoon ja katusoraan, viekää ihmiset ne tahmamönttinne roskiin tai syökää xylitol-pastilleja purukumin sijaan! Nih.

Derbyvaimoni Joy ♥

Menin tänään naimisiin. Onneksi derbyliitto ei sodi moniavioisuussäädöksiä vastaan.

Kosin derbyvaimoani Joyta epäsuorasti facebookissa. ("Haluaisin ehkä Joysta mun vaimon, kun se on niin söpö.") Sen mielestä se oli romanttista.

Match made in heaven.

Morsiamet siellä jotain höpsöttelevät.

Sen lisäksi että Joy on hurjan suloinen, se on myös loistojammeri. Pelataan tosin melkein aina vastakkaisissa joukkueissa, eli ollaan vähän niin kuin Romeo ja Julia.

Sillä erotuksella, että meidän ei tarvinnut kuolla rakkauden tähden.

Joy pelkää ilmapalloja ja tulta. Lisäksi se seurustelee teekkarin kanssa, inhoaa uudenvuoden juhlintaa ja tahtoo aina olla ajoissa.

Harvan ihmisen kanssa jutellessa tulee yhtä monta kertaa fiilis ihan niin kuin minä.

Ihana rakkauden apostolimme Nykänen (huomaa pelinumero eilisen scrimmagen jäljiltä) vihki meidät virallisen derbyhääkaavan mukaan. Lupasimme esimerkiksi fanittaa ja tukea toisiamme sekä tarjota pelikentällä kovimmat hitit, jos pelaamme vastakkain.

Täältä voi lukea lisää derbyvaimouden syvimmästä olemuksesta.

Seremonian loppu oli serpentiinintäyteinen.

Joy liikuttuu suurella vaivalla H&M:stä hankkimastani sormusriipuksesta. Sormus löytyi kultaisesta korusetistä, mutta koska Joy on mielestäni enemmän hopeaihminen, heittäydyin romanttiseksi ja hankin itselleni kultaisen setin, jonka sormuksen vaihdoin Joyn hopeiseen ketjuun ja otin itse tilalle hopeisen lukon Joyn setistä.

Herkkää.

Yleisö oli haltioitunutta ja varsin suurilukuista, koska näppärästi ujutimme hääseremonian liigakokouksen yhteyteen. Kiitos vieraille, ilman teidän tukeanne tämä liitto ei olisi ollut mahdollinen!

Ja siinä kaunis vaimoni Joy poistuu paikalta jonkun serpentiiniin kääriytyneen muulin kanssa.

(Kuvista krediitit Markolle, joka ne auliisti mun pikkupokkarillani napsi!)

PS. Toivottavasti ihmiset eivät pahastu esiintymisestään täällä. Jos joku jotakin otosta erityisesti paheksuu, niin ilmoittakoon nyt tai vaietkoon iäksi.

Vesi kielellä

Väitän, etten ole kovin väärässä sanoessani, että harva asia on kiehtovampaa kuin uunissa paistuvan pannukakun katseleminen.

Kenties syvälliset keskustelut aamuyöllä, kun kumpikin tietää että pitäisi jo nukkua, mutta ei malta irrottautua sanojen synnyttämästä taikapiiristä, koska aamulla tuo hetki on auttamattomasti ohi.

Se, kun oppii jotakin uutta.

Ensisuudelmat.

Sen pannukakun syöminen.

Mansikoiden ja omenapiirakkajätskin kera.

Kiinnikasvanut

Kuvien pitsitoppi minuun, nimittäin. Käytän sitä ihan rikollisen usein ja käyttäisin vielä enemmän, jos en ajattelisi, että muillekin yläosille pitää antaa välillä mahdollisuus.

Pitsitoppi - Vila

Musta toppi - H&M

Nahkahousut - KappAhl Designers' Finest

Neule - Bershka

Kengät - Bullboxer (Stockmann)

Perjantain asua tämä, olen vähän jäljessä julkaisussa näköjään. Eipä minulla tosin mitään kuvaamisen arvoista ole päälläni näinä muina päivinä ollutkaan, että sikäli ei haittaa pieni viivästys. Pitsitopin lisäksi rakastan palavasti noita nahkahousuja, jotka ovat taatusti olleet joka tuhlatun sentin arvoiset, vaikka ne ostohetkellä suunnilleen kallein omistamani vaate olivatkin. Kengät ovat kevään löytö ja neule nyt sattui mätsäämään niihin, kun jotain lämmikettä päälle kuitenkin vielä tarvitsi.

Nyt kun asun muodossa kerran perjantaihin palataan, niin palataan sitten vähän muutenkin. Silloin käväistiin nimittäin J:n kanssa herkuttelemassa mainiossa Taste of Helsinki -tapahtumassa. Tapahtuman organisoinnin ja varsinkin maksusysteemin olisi kenties voinut hoitaa paremminkin, mutta ruoka oli hyvää eikä markat (eli tapahtuman maksuvälineet, euron arvoiset poletit) kouraan saatuaan tarvinnut jonottaa juuri mihinkään. Itse maistelin Aidon koivunsilmuilla savustettua lohipastramia, Juuren grillattua luomukaritsankylkeä, lämmintä varhaiskaalisalaattia ja savuomenavoita sekä Smörin herukanlehtivanukasta, raparperia ja mansikkasorbettia. Kaikki veivät kyllä kielen mennessään, ja Aito sekä Smör olisivat varmasti ihan käymisen arvoisia paikkoja. Juuressahan me juuri (ehe ehe) olimmekin, ei valittamista siinäkään!

Ravintoloiden menujen lisäksi löytyi muutakin maisteltavaa, me tykästyimme Tammisen lihoihin ja Good Pie Bakeryn leipiin. Jätskihulluna piti tietenkin saada myös Herrgårdin jäätelöä, joka ei korkeita odotuksia pettänyt. Vaniljainen jogurttijäätelö oli törkeän hyvää ja kivan raikasta eikä kookosversiossakaan valittamista ollut, sopivan mieto ja pehmeä aidon kookoksen maku siinä.

Nythän tässä nousi ihan vesi kielelle, onneksi olin kaukaa viisas ja nappasin Herkusta mukaan uuden omenapiirakka-benjerrystötsän. Suunnitelmissa oli tosin pannukakun leipomistakin... Molempi parempi?

Derbyntäyteinen kesäpäivä

Ei näillä ehkä vuoden urheilukuvaajan titteliä voiteta, mutta on ne silti ihan kivoja kuvia.

Eilen miteltiin siis roller derbyn Helsingin herruudesta, kun meidän tytöt kohtasivat Kallion hurjat sateenkaarirullaajat. Lämppärinä toimi maakuntien taisto, jossa Turpere voitti suhteellisen ylivoimaisesti Lahdistoliiton. Toinen peli olikin sitten huomattavasti tasaisempi, mutta päättyi lopulta Hördiksen niukkaan 187-152 voittoon. Hyvä me!