Lisää rumia kuvia

Niin että ei mulla muuta kuin:

SATTUU!

Lenkinjälkeisiä terveisiä

1. Punanaamainen lenkkeilijätär.

2. Suihkunraikas hapsutukka.

Minä kun en teitä voi kauhistuttaa ilahduttaa meikittömillä paljastuskuvilla että tältä mää nyt sitten ihan oikeasti näytän, kun kerta normaaleissakin kuvissa nassu on putipuhdas, niin laitetaan nyt sitten edes tällaisia vähän epätäydellisempiä kuvia. Vaikka toki näistäkin valitsin parhaimmat, sellaiset joissa näytän kuitenkin ihan söpöltä ja vain sopivasti räjähtäneeltä.

Kukapa sitä ihan oikeasti rumia kuvia (joita ainakin allekirjoittaneesta on paljon) haluaisi nettiin jokaisen töllisteltäväksi laittaa.

Mutta asiaan, eli liikuntaan. Tai liikkumattomuuteen. Oikeilla urheilijoilla kai on kisakauden ulkopuolella jakso nimeltä peruskuntokausi. Peruskuntokaudella keskitytään ylläpitämään ja parantamaan hapenottokykyä, lihaskuntoa ja kaikkea sitä pohjaa, jota varsinaisen lajin harrastaminen (tai ammattilaisuus) vaatii. Meillä derbyssä on kesäloma. Kesäloman aikana ei kuitenkaan suinkaan ole tarkoitus maata sohvalla ja kiskoa herkkuja kaksin käsin, jotta treeneihin palaaminen syksymmällä sujuisi mahdollisimman kivuliaasti ja raskaasti ja saisi tuntea aloittavansa koko lajin taas ihan nollasta. Kesäloma tarkoittaa lomaa luistelutreeneistä mutta mielellään ihan hitonmoista aherrusta muun treenin saralla nyt kun kerrankin on aikaa. Niinpä minäkin alkukesästä suunnittelin innoissani huipputehokasta harjoitteluohjelmaa lomakuukaudeksi. Juoksisin pitkiä lenkkejä ja intervallitreenejä, rullaluistelisin inlineilla pitkiä retkiä, kävisin ehkä uimassa ja salilla nyt ainakin, pyöräilisin, tekisin lihaskuntoa ja suunnilleen pomppisin yhdellä jalalla maratonin joka toinen päivä.

En ole tehnyt niin.

Sen sijaan olen pyöräillyt töihin sen ollessa mahdollista (noin kolme kertaa viikossa, mitättömät viisi kilometriä suuntaansa), leikannut maalla nurmikon (se oli iso ja tuli hiki), seissyt stadikalla (6-7 tuntia putkeen, kylmästä täristen) sekä käynyt kerran rullaluistelemassa (enemmän leppoisasti kuin tehokkaasti) ja tehnyt kahdesti yhdistetyn lenkki-lihaskuntotreenin (tehokkaasti).

Onhan sekin sentään jo jotain.

Poden silti liikkumattomuudestani huonoa omaatuntoa ja harmistun jo etukäteen siitä, etten kauden alkaessa tulekaan olemaan se kaavailemani kuntoihme, joka juoksee Cooperin testissä neljä kilometriä ja punnertaa yhdellä kädellä sata kertaa. Lomaa on toki jäljellä vielä kolme viikkoa, mutta kun viikonloput ovat täyteen buukattuja ja töiden jälkeen olo vähintäänkin saamaton, ei kuntoiluni todennäköisesti tästä tule petraantumaan.

No, syksyllä sitten.

Iso bleiseri ja pienet shortsit

Bleiseri - Oneway (en muista merkkiä)

Shortsit - Killah

Paita - Mummin aarrevarasto

Musta toppi - No se sama Zoey m.

Bootsit - Bianco

Itselaukaisijalla kuvatessa ei yleensä kauheasti paikkoja valita, vaan kuvataan siellä mistä sopivan korkuinen alusta kameralle löytyy. Nyt panostin sentään sen verran, että töistä lähtiessäni kiersin viereisen talon pihalla sijainneen mielenkiintoisen raksa-alueen ja bongasinkin sopivan telineen pokkarilleni. Valitettavasti itselaukaisija ei kerro mallille, missä ja kuinka kaukana olisi hyvä seistä ja miten, mutta näillä mennään.

Asusta tykkäilin, vaikka shortsien lyhyys hieman aamulla arveluttikin. (Ensimmäisen kuvan perusteella olisi saanut vissiin arveluttaa vähän enemmänkin, mutta todellisuus ei kai sentään ollut ihan noin housuton.) Virallisella jakulla ja paljasta pintaa edes hiukan peittävillä bootseilla kompensoituna kokonaisuudesta tuli kuitenkin ihan kesätoimistokelpoinen.

Mistä ei voi vaieta, siitä on puhuttava

Minun kohdallani noin osapuilleen kaikki asiat kuuluvat kyseiseen kategoriaan, kanssaeläjieni harmiksi. Tällä kertaa liikutaan alueella julkiset vessat, joten ei liene syytä kelata kuvan alle, mikäli aihe ei syvemmin kosketa.

Kaikkihan me tiedämme, että tytöt eivät kakkaa. Jos nyt kuitenkin silloin tällöin satut viihtymään hieman pidempään nenääsi puuteroimassa, voit (omalla vastuulla) jatkaa lukemista.

En tiedä olenko yksin tämän asian kanssa, mutta minusta on jotenkin äärimmäisen kiusallista, mikäli isommalta asialta julkisesta vessasta (Tilanne, jota muuten vältän viimeiseen asti, sillä koen henkilökohtaisen kriisin joka kerta joutuessani kakkaamaan ilman mahdollisuutta pestä pyllyäni jälkikäteen, ja pideesuihkulla varustetut julkiset vessat ovat harvinainen aarre. Jokaisessa tilassa, jossa joudun vähänkään pidempiä aikoja viettämään, skouttaan lähes ensitöikseni vessat löytääkseni parhaiten varustellun spotin tarpeilleni.) poistuessani oven takana odottaa jo seuraava hätää kärsivä. Tuntuu jotenkin äärimmäisen henkilökohtaiselta tulla yllätetyksi jonkin niin yksityisen toiminnan jäljiltä. Lisäksi olen joka kerta varma, että juuri silloin olen taatusti unohtanut vetää vessan tai jättänyt jälkeeni vähintäänkin muutamat vauhtiviivat pöntön pohjalle ja todennäköisesti olen vielä vääntänyt mahdollisimman pahanhajuiset ripulit, niin että vahingossakaan ei jää epäselväksi, millä asialla siellä vessassa on oltu.

Lähes yhtä hämmentävä tilanne on itse olla yllättäjän asemassa, kun väkisinkin katse (tai hajuaisti) osuu johtolankoihin edellisen kävijän istunnon luonteesta. Silloin tuntee itsensä jotenkin likaiseksi tirkistelijäksi, astuneensa tilanteeseen, jossa ei oikeastaan olisi sopivaa olla.

Toisenlaista hämmennystä aiheuttaa ihmisten välinpitämättömyys julkisten (ja jopa työpaikan) vessojen siisteyden ylläpitoa kohtaan. Siellä vessassa on se harja ihan syystä, sitä sopii käyttää jos aihetta on. Ei kai jengi kotonaankaan jätä hervottomia kakkaroiskeita pitkin pönttöä ja epämääräisiä nestepisaroita (pliis, ole vettä) istuimelle, eihän? Sitä paitsi mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että itse käyt vain pissalla mutta edellisen kävijän ansiosta pönttöön jää edelleen ilkkumaan ruskea raita. Eihän sitä nyt toisen p*skoja sentään viitsisi ruveta siivoilemaan mutta kerropa siinä seuraavalle tulokkaalle että ne kakat eivät muuten sitten ole minun jäljiltäni.

Ettäs tiedätte.

True vintage

Farkut - Only

Musta toppi - Zoey m. (Oneway)

Valkoinen paituli - Mummilta

Helmikoru - Kiinasta

Hiuspanta - H&M

Mummi löysi muuton yhteydessä varastoistaan veikeän paita-asian ja tarjosi sitä minulle sanoin eikös se Paula tykkää vähän erikoisemmistakin vaatteista. Niin kai voisi sanoa. Nimipäivälahjaksi sainkin sitten kyseisen ties kenelle sukulaiselle kuuluneen muinaisvaatteen kirkkaanvalkoiseksi pestynä ja mittojen mukaan muokattuna. Ihana mummi! ♥

Äsken vain pikaisesti paitulia päälleni sovittelin, mutta sepä kävi niin näpsäkästi tuohonkin kokonaisuuteen, että päätin napata kuvatkin. Maltan tuskin odottaa, että pääsen testaamaan paidan korkeavyötäröisten tiilenpunaisten housujeni kanssa, tai nahkashortsien tai mustien nahkahousujen tai Monkin kukkakuvioisten pillifarkkujen, jotka minä idiootti jätin kauppaan, ja nyt niitä ei taatusti enää ole jäljellä silloin kun sinne uudestaan jaksan raahautua.

Kun jostain saapui golfpallon kokoinen kimalainen

Niin tallettui aito reaktio sarjakuvauksen avulla muistikortille.

Sääli, ettei kamera ehtinyt napata juuri sitä hetkeä, kun jättikimalaisen naamani edessä noteerasin ja sen seurauksena rikoin varmaankin kaikki makuuasennosta pystyyn nousemisen ennätykset. Mutta aitoa kauhua tapahtuneen jäljiltä on toki nähtävissä tuossakin räpsäisyssä. Itseasiassa itse pahalainen taitaa tuossa keskimmäisessä kuvassa jo lennellä pahaa aavistamattoman bloggarin vieressä väijymässä sopivaa hetkeä iskulleen, mokomakin.

Nyt ovat sitten kisat takana ja arki käynnissä. Vaikka kisatyöpäivien jälkeen jalat ja selkä muussina lopen uupuneena ehdin jo kirota mukaan lähtemistä, oli uuteen työpäivään lopulta aina kiva lähteä ja työkaverit hyvästellessä haikea fiilis. No, enköhän pian ennätä jo johonkin toiseen tapahtumaan vapaaehtoishommia hoitelemaan. Twitterissä en malttanut olla kisojeni kohokohtaa hehkuttamatta, mutta tässä en sitä tohdi ääneen sanoa, etteivät juorulehtien googlettelijat kohta ole kyhäämässä ties mitä lööppejä kasaan. Erästä kättelyä ja silmäniskua en kuitenkaan hevillä unohda. ;) (Kyllä. Tunnen merkillistä vetoa minuun nähden autoritäärisessä asemassa oleviin keski-ikäisiin aavistuksen pyöreisiin mutta ehdottomasti pilkesilmäisiin miehiin, jotka jollain tavalla noteeraavat minut. Lukiokaverini sen todistavat.)

Blogirakkautta

Lukemieni blogien lista koki melkoisen reformaation tuossa taannoin. Klikkailin itseni pois blogilistalta ja bloglovinista, jätin selaimen kirjanmerkkeihin muutaman ikilempparin ja lähdin etsimään uutta luettavaa puhtaalta pöydältä. Nyt minulla on kokoelma blogeja, joiden jokainen uusi teksti tuntuu lahjalta ja joiden lukeminen on aina nautinto sen sijaan, että kliksuttelisin puolihuolimattomasti bloglovinissa sata (jokseenkin samanlaista) postausta läpi. Ja miten mahtavaa on se, että listani vielä jatkuvasti päivittyykin, kun jostain pomppaa uusi ensisilmäyksellä ihastuttava blogituttavuus.

Tästä tulee varmaan melkoinen eepos, kun näitä suosikkejani ryhdyn esittelemään, mutta tulkoon. (Blogeihin pääsee kuvia klikkaamalla.)

Ikuisuuslempparit♥

Blogeja, joita olen seurannut oman blogihistoriani alusta asti. Laadukkaan ja mielenkiintoisen sisällön lisäksi kirjoittajia, jotka tuntuvat pitkällisen seuraamisen ansiosta lähes ystäviltä. Ihmisiä, joiden elämänmenossa haluan pysyä mukana, vaikkakin sitten vain blogin välityksellä. Blogien olemuksessa sitä jotain, jonka ansiosta nämä eivät poistu seurattavieni listasta ikinä.

Laura on ihana. Piste. Vaikka blogi on välillä taukoillut ja nimikin on matkan varrella muuttunut, taattu Laura-laatu pysyy. Blogin aiheet vaihtelevat ajatuksia herättävistä ajankohtaisiin aiheisiin porautumisista päivän asuihin ja mielenkiintoisista kirjaesittelyistä samastuttaviin pohdintoihin elämästä. Sopiva yhdistelmä kevyttä hömppää ja painavampaa asiaa kivoilla kuvilla sekä kauniilla suomenkielellä kerrottuna.


(Laura on lisäksi blogirakkauksistani ainoa, johon olisin niin vakavissani halunnut tutustua livenäkin, että rohkenin jopa pyytää tyttöä treffeille. Siitä tosin on aikaa jo varmaan yli vuosi eikä niistä treffeistä ole vieläkään tullut mitään, joten allekirjoittaneen lienee tyytyminen blogin välityksellä ihasteluun. Vaikka olen mä Lauraa kerran päässyt jossain kinkereissä halaamaan sentään!)

Arezin blogeillakin on ollut pitkä ja monimuotoinen historia, mutta aina olen yhtä onnellisena neitokaisen menoa seurannut kanavasta riipumatta. Arezin valokuvat ovat huikeita, kirjoitustyyli mahtavan rento ja postaukset täyttä asiaa. Tällä naisella on upea asenne elämään ja tyyppi tuntuu todellakin löytäneen itsensä ja omat juttunsa.

(Arezin olen livenä tavannut, kun neuvoin typykän elämäni ainoassa blogimiitissä vessaan. Se ei sitä varmasti muista, mutta mullahan se säilyy muistoissa yhtenä elämän tähtihetkistä.)

No tämä blogi tuskin paljon esittelyjä kaipaa, mutta kerrottakoon kuitenkin, miksi Annan blogi mulle on tärkeä. Ensinnäkin alkuperäinen Mungolife oli ensimmäinen blogi, johon internetin ihmemaassa törmäsin, ja siitä alkoi koko tämä meikäläisen blogi-innostus. Anna on upea, fiksu ja kaunis nainen, jonka postaukset parhaimmillaan saavat nauramaan vedet silmissä, liikuttavat kyyneliin asti tai pistävät ajatukset surraamaan. Nykyään harmittaa blogin kaupallistuminen, mutta nellymainoksien seasta löytyy vielä sellaisia helmiä, etten tämän lukemisesta hevillä luovu.

(Annan blogin kautta olen löytänyt nykyisen luottokampaajani Simon, jotain konkreettista hyötyäkin siis siitä.)

Jotta tämän postauksen lataaminen ei nyt ihan vuotta kestäisi, niin tyydyttäköön loput ikilempparit esittelemään ilman kuvia. Muissakin kategorioissa kun vielä blogeja piisaa.

Too fast for love

Meri on hauska. Hulvaton. Ihanan aito ja kaunistelematon. Tätäkin blogia rakastin enemmän ebk (ennen blogien kaupallistumista), mutta nykyiselläänkin taatusti lukemisen arvoinen.

(Merin näin kerran Kampissa mutta en uskaltanut moikata.)

Tara Banxx

Kuolaan Taran ruokia, diggailen neitokaisen persoonallista tyyliä ja tykkään kirjoitusten arkisuudesta. Tämä blogi kertoo ehkä eniten kirjoittajansa normaalista elämästä ja on juuri siksi mielenkiintoinen ja samastuttava.

(Taraakin olen halannut siellä samoissa kinkereissä kuin Lauraa.)

No Fashion Victims

Emmin blogi joutui jo hylkäyslistalleni, kunnes huomasin kaipaavani tiedostavan nuoren naisen persoonallista kirjoitustyyliä, upeita kuvia ja kaikin puolin laadukkaita postauksia. Emmin kirjoittamana lukisin mielelläni vaikka kakkapökäleistä (?!?), joten miksen sitten kivoista vaatteista, kauniista pääkaupungistamme ja sisustuksesta.

(Emmin kohdalla omakohtainen kokemukseni onkin sitten hieman karumpaa sorttia. Siellä samaisessa blogimiitissä neiti läikytti jotain pöydälle ja pyysi paperia, jolloin minä kohteliaasti tarjosin serviettiä. Vastaukseksi sain purevan vai että oikein servietti, mutta paperi sentään kelpasi kuitenkin. Tämän kokemuksen seurauksena olen pitänyt Emmiä aina vähän pelottavana, vaikka tyyppi blogissaan tosi symppikseltä vaikuttaakin.)

Hitaasti ihastuttaneet♥

Blogeja, joissa olen piipahtanu aina silloin tällöin, tavallaan tykännyt mutta en kuitenkaan ihan syttynyt. Kunnes sitten jossain vaiheessa on kolahtanut oikein kunnolla ja blogi on noussut rakkaimpien joukkoon.

Eevan kirjoitukset ovat taidetta. Se leikkii sanoilla ihanasti, valitsee niistä juuri oikeat ja asettaa niitä juuri oikeaan järjestykseen. Eevan kuvatkin ovat taidetta. Tunnelmallisia ja ihania. Sellaisia, joita muut poimivat netin lukuisilta täydellisten kuvien sivustoilta postauksiaan somistamaan. Eevan blogia lukiessa pääsee vähän johonkin toiseen maailmaan, jossa muulla kuin viinillä, hyvällä ruoalla, ystävillä ja elämästä nauttimisella ei ole kauheasti merkitystä, mutta jossa kuitenkin samalla kaikki on kauhean syvällistä ja merkityksellistä.

Hannalla on upea, persoonallinen tyyli. Neitokaisen blogissa on monipuolisia postauksia, inspiroivia DIY-juttuja ja kauniita kuvia. Lisäksi Hanna vaikuttaa ihanalta ja sympaattiselta ihmiseltä, ja olisi luultavasti seuraava uhri treffikutsuilleni, jos sellaisia uskaltaisin vielä harrastaa.

Cool n bored

Peeta kirjoittaa mielenkiintoisista asioista mielenkiintoisia juttuja ja on vieläpä mielenkiintoinen ihminenkin. Tähän (niin kuin Hannankaan) blogiin en ole vielä ihan täysin päässyt sisälle lyhyestä seuraamisajasta johtuen, mutta mielenkiintoiselta vaikuttaa.

Converting vegetarians

Jos Peeta on mielenkiintoinen, niin Heidi on ihan omaa luokkaansa. Kaunis nuori nainen, supernörtti, korkeasti koulutettu, spurgujen kaveri ja mitä vielä. Heidi on todennäköisesti ihminen, jonka kanssa en oikeassa elämässä tulisi lainkaan toimeen, koska käyttäisin puolet ajasta tyypin elämäntyylin paheksumiseen. Silti tai juuri siksi tätä blogia on mahtava lukea, koska se avaa ikkunan johonkin itselleni täysin ihmeelliseen mailmaan, sujuvalla tekstillä ja mainioilla kuvilla höystettynä.

Uudet rakkaudet♥

Blogeja, joihin olen törmännyt vasta hiljattain ja rakastunut ensisilmäyksellä. Nämä blogit ovat vakuuttaneet koko olemuksellaan ja tunnelmallaan niin, että ovat päätyneet heti seurattavien listalle.

Kaisan blogissa on upeita ja mielenkiintoisia kuvia, joita katselee mielellään ilman mitään tekstiäkään. Kaisa on myöskin hurjan kaunis ja rakastan tytön hiuksia, joille kuuluu myös suurelta osin kiitos siitä, että omat hiukseni ovat nykyään lyhyet. Tätä blogia voi jäädä selailemaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa lumoutuneena Kaisasta ja Kaisan ajatuksista ja kauniista kuvista.

Ensinnäkin, Jenna kirjoittaa ihanasti. Hauskasti, ajatuksia herättävästi, omalaatuisesti. Ovat Jennan kuvatkin kivoja ja tyttö itse mahdottoman suloinen, mutta ehdottomasti parasta tässä blogissa ovat sanat. Jennalla on myös ehkä blogimaailman parhaat otsikot sekä ihanat lopputoivotukset teksteissä.

Laurakin kirjoittaa ihanasti. Tämän blogin postauksissa on jotain taianomaista. Lisäksi Lauralla on mahtava persoonallinen tyyli, mielenkiintoinen elämä New Yorkissa ja fiksun oloinen asenne elämään.

Minimalen

Huolellista kieltä, ajatuksia herättäviä aiheita ja kivoja kuvia. Jotenkin ehkä älykkäämpi kuin lukemani blogit keskimäärin ja siksi kiinnostava.

Likainen Parketti

Tästä blogista saan ehkä eniten inspiraatiota kaikista lukemistani. Lähinnä sisustuksen ympärillä pyörivässä blogissa on kauniita kuvia persoonallisista mutta toteuttamiskelpoisista sisustusratkaisuista, kuten esimerkiksi itsekin toteuttamastani henkarinaulakosta. Sitäpaitsi Netta-Natalialla on ehkä maailman suloisin profiilikuva.

Dmndz ta life

Suvi vaikuttaa rennolta tyypiltä, joka on löytänyt omat juttunsa ja kirjoittaa niistä mukaansatempaavasti ja pilkettä silmäkulmassa. Tähänkin tsirbulaan (niin kuin melkein kaikkiin suosikkiblogieni kirjoittajista) mielelläni tutustuisin oikeassakin elämässä.

Puuh. Aloitin tämän postauksen kirjoittamisen eilen aamulla ja nyt se on vihdoin valmis. Ihan kaikki suosikkini eivät tähän siltikään mahtuneet, mutta sivupalkin lukulistasta löytyypi lisää.

(Blogiesittelykuvissa esiintyvät tekstit ja kuvat on härskisti lupaa kysymättä viety kyseisistä blogeista.)