2.7.2012

Kun jostain saapui golfpallon kokoinen kimalainen




Niin tallettui aito reaktio sarjakuvauksen avulla muistikortille.

Sääli, ettei kamera ehtinyt napata juuri sitä hetkeä, kun jättikimalaisen naamani edessä noteerasin ja sen seurauksena rikoin varmaankin kaikki makuuasennosta pystyyn nousemisen ennätykset. Mutta aitoa kauhua tapahtuneen jäljiltä on toki nähtävissä tuossakin räpsäisyssä. Itseasiassa itse pahalainen taitaa tuossa keskimmäisessä kuvassa jo lennellä pahaa aavistamattoman bloggarin vieressä väijymässä sopivaa hetkeä iskulleen, mokomakin.

Nyt ovat sitten kisat takana ja arki käynnissä. Vaikka kisatyöpäivien jälkeen jalat ja selkä muussina lopen uupuneena ehdin jo kirota mukaan lähtemistä, oli uuteen työpäivään lopulta aina kiva lähteä ja työkaverit hyvästellessä haikea fiilis. No, enköhän pian ennätä jo johonkin toiseen tapahtumaan vapaaehtoishommia hoitelemaan. Twitterissä en malttanut olla kisojeni kohokohtaa hehkuttamatta, mutta tässä en sitä tohdi ääneen sanoa, etteivät juorulehtien googlettelijat kohta ole kyhäämässä ties mitä lööppejä kasaan. Erästä kättelyä ja silmäniskua en kuitenkaan hevillä unohda. ;) (Kyllä. Tunnen merkillistä vetoa minuun nähden autoritäärisessä asemassa oleviin keski-ikäisiin aavistuksen pyöreisiin mutta ehdottomasti pilkesilmäisiin miehiin, jotka jollain tavalla noteeraavat minut. Lukiokaverini sen todistavat.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti