Aurinkoisia olivat päivät

Vihdoinkin kuvia viikonlopulta.

Ihan perus hiekkaranta.

Vai onko sittenkään?

Kaislat (Mitäs ihmettä, heiniähän nuo ovat?) reunustivat omaa looshiamme.

Postikorttimaisema!

Postikorttimaisema vähän kauempaa.

Ihana emäntäni Henna siinä tarpoo pitkin päättymätöntä hiekkasärkkää.

Itsehän kävelin vetten päällä...

...kunnes tasapaino petti.

Kalastajako siellä purrellaan huristaa?

Niin epätodelliset maisemat.

Sunnuntaina oli tarkoituksenamme ennen junani lähtöä käydä Ylivieskassa syömässä sekä muutenkin katsastamassa hoodit. Matkalla poikkesimme kuitenkin uteliaina katsomaan paikkakunnan suurta nähtävyyttä, jonne komeat viitat tienvarressa ohjasivat; Hilppa-patsaan täytyi olla näkemisen väärti.

Hilppa oli saanut oman parkkipaikkansakin.

Mutta mikä se oikein on?

Sehän on hevonen!

Hilppa oli pula-aikaan näivetystautiepäilyn vuoksi lopetettavaksi määrätty hevonen, jonka isäntä Sigfrid Ruttunen (Kuka antaa lapselle nimeksi Sigfrid jos sukunimi on Ruttunen?) kuitenkin virkavaltaa uhmaten jätti henkiin. Isäntä sai sakot eläinrääkkäyksestä mutta vuonna 1909 syntynyt Hilppa palveli urheasti työhevosena vielä vuoteen 1934 asti. Hurraa.

Hiekkasärkillä nahkamme ja makkaran grillailun sekä paikallisiin nähtävyyksiin tutustumisen lisäksi katsoimme telkkaria (nukahdimme sekä kesken olympialaisten avajaisten että Neiti Marplen ja jouduimme jatkamaan katsomista aamulla), hengailimme, höpöttelimme, shoppailimme Kärkkäisellä (ostin pyöräilyshortsit lastenosastolta viidellä eurolla), herkuttelimme ja olimme vain. Ihana viikonloppu!