Kuopiossa oli häät. Ja kesä, vaikka Foreca lupasi kymmentä astetta. Ennen kirkkoa yritimme päätellä paikallisista ravitsemusliikkeistä kuuluvista huudahduksista jääkiekko-ottelun tilanteen. Lähellä itärajaa huudot hämäsivät, mutta äidin tekstiviestitulospalvelu piti ajan tasalla. Illan aikana ei kuitenkaan tarvinnut murehtia lopputulosta.
Satamassa oli moottoripyöräilijöiden kokoontuminen. Kaksi miestä puvuissaan ja pitsimekkoinen nainen tunsivat olonsa aavistuksen ylipukeutuneeksi nahkahaalaristen keskellä. Emme jääneet lettujonoon.
En tuntenut häissä seuralaisteni lisäksi kuin hääparin. Tunnelma oli silti lämmin, ja ruoka riitti täyttämään ajomatkan aikana nääntyneen vatsani. Alkuruokien jälkeen keräsin rohkeuteni ja esittäydyin vieruskaverilleni. Nyt kun on saatu vähän ruokaa mahaan, voisi vaikka esittäytyäkin. Muut seurasivat esimerkkiäni. Kiusallinen kahtiajako laantui. Loppuillasta nauroimme yhdessä tyhmille vitseille.
Paluumatkalle lähdimme häävalssin jälkeen. Ajoimme öistä maantietä ja puhuimme syvällisiä. Lähinnä naisista. Ja miehistä. Miehistä ja naisista. Peilityynet järvet jo laskeneen auringon viime kajossa olivat kauniita. Kotona olimme kolmelta aamuyöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti