Minä olen sekasyöjä niin kuin ihminen kai lajina luonnostaan on. Rakastan monia liharuokia, mutta voisin myös mättää mahaani rajattomasti falafel-pyöryköitä, pinaattilettuja tai intialaista linssimössöä. Kasvisruokaa laittaessani en ajattele tänään ei syödä lihaa, vaan valitsen raaka-aineet samalla tavalla kuin muutakin ruokaa valmistaessa; jauhelihan tai possun sijasta pääraaka-aine voi olla vaikkapa kesäkurpitsa, pavut tai bataatti. Ravintolassa tilaan listalta sen vaihtoehdon, joka herkullisimmalta kuulostaa, oli se sillä kertaa sitten karitsan sisäfile tai kasvissosekeitto.
En ylipäätään ymmärrä ajatusta, että kasvisruoasta jotenkin puuttuisi liha tai että se olisi jotenkin rajoittuneempaa ja väistämättä vajavaista. Koulujen kasvisruokapäivästä nousi valtava haloo, vaikka minusta on mahtava ajatus, että koulujen ruokalistoja monipuolistetaan tuomalla valikoimiin entistä suurempi kirjo ruokalajeja. Miksi ei-kasvissyöjän pitäisi olla rajoittunut pelkkiin liharuokiin -sehän se vasta vajavaista on! Minä ainakin olen onnellinen siitä, että kaikki mahdolliset makuelämykset ovat minulle mahdollisia ja sallittuja, ja olen tähän mennessä pitänyt sitä ihan normaalina sekasyöjän toimintamallina.
...kunnes eilen selailemani Fit-lehti minua ystävällisesti valisti, että tämäkin on kuulkaas ruokavalio. Lehden pikku-uutisen mukaan osa-aikaista kasvissyöntiä tituleerataan fleksitarismiksi, ja sen harjoittajat eivät karsi ruokavaliostaan lihaa mutta pyrkivät nauttimaan myös runsaasti kasvisruokaa. Niin että seuraavan kerran kun jossain tapahtumailmoittautumisessa kysytään erikoisruokavaliota, taidan vastata fleksitarismi. Ja kun tapahtuman järjestäjä pyytää selittämään tarkemmin, voin vastata
"No siis mä syön niinku lihaa ja kasviksia. Ihan sillä lailla fleksiibelisti, you know."
(Kuvituksena tyypillinen fleksitaristin annos kasvispihvejä, parsaa, tsatsikia ja kuskusia.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti