Maailman rumimmat kynsilakat

Okei, jos vaikka sitten jotain kevyempää. Kynsilakkoja, hurraa! Minähän en siis ole lakannut kynsiäni vuosiin (paitsi näköjään syksyllä 2009), koska a) olen laiska, b) tykkään luonnollisista kynsistä ja c) olen ehkä maailman huonoin levittämään kynsilakkaa. Koska kuitenkin isovarpaani kynnen alle on pesiytynyt derbyn jäljiltä ikuisuusmustelma, ajattelin sandaaleista kurkistavien kesävarpaiden olevan esteettisemmät lakattuina.

Tai sitten ei.

Valitsin Tigeristä kahdella eurolla derbyluistimieni muttereiden fiksaamista varten ostamaani lakkaan hehkeän persikkaisen sävyn, jotta voisin testata samaa tavaraa kynsiinikin. Valitettavasti kahden euron lakan kuivumisominaisuudet eikä varpaiden omistajan kärsivällisyys olleet aivan parhaasta päästä. Ihan vinkkinä vain, älkää lähtekö rullaluistelemaan kosteilla kynsilakoilla.

Pitihän sitä sitten vielä sormiinkin sutia. Vasemmassa kädessä tulos oli siedettävä, oikean käden peukalosta hinkkasin lakat hajuveden avulla pois, koska olen hukannut/heittänyt pois kynsilakanpoistoaineeni. Että niin hyvin meni sitten se.

Onneksi tämä on suhteellisen lähellä ihonväriä, niin kuluneet lakkaukset eivät loista kilometrien päähän. Varpaissa haluaisin edelleen antaa lakalle mahdollisuuden, mutta sormien kanssa taidan jatkaa au naturel. Täytyy vain varata seuraavalle varvaslakkaukselle sellainen päivä, jona ei tarvitse tunkea jalkojaan sukkien tai kenkien sisään muhimaan. Tai jos haluan lakkaa useamman kerroksen, niin ehkä kokonainen viikonloppu.